Näytetään tekstit, joissa on tunniste unelmia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste unelmia. Näytä kaikki tekstit

torstai 17. marraskuuta 2011

Takaisin kesään

Ollaan joulukuussa lähdössä kuukaudeksi Australiaan poikaystävän veljeä kattomaan ja oon jo aika innoissani siitä. Niin kivaa päästä karkuun tätä pimeyttä ja kylmyyttä! Yks ongelma mulle on kuitenki tullut vastaan, nimittäin en enää muista miten kesällä pukeudutaan... En osaa edes miettiä, millasia kesävaatteita haluaisin reissussa käyttää, koska täällä hehkutetaan vaan neuleita ja mustaa ja viininpunasta. Enkä jaksais palata viime kesäänkään, se vasta tylsää on. Pakko siis vaan kaivaa inspiraatiota jostain päin internettiä... Esim. Polyvoressa on aina hauskaa:


Jos ulkona on 36 astetta lämmintä, niin mitä sillon edes pystyy laittaa päälle?? Emmä muista!


Kenkien ihailu ei kyl jostain syystä oo yhtään hankalaa. Paitsi jos mulla ois nää kaikki ni en osais päättää koskaan et mitkä laitan jalkaan...


Mä oon yrittäny ettiä ton näkösiä sulkakorviksia joka paikasta, mut en oo löytänyt. Saa auttaa!


Bandeauita, ettei tuu rajoja!


Baariin, soppailemaan, biitsille? Tosi kesäiset värit.......

Okei ehkä mä pärjään jos otan parit biksut ja aurinkolasit ja ehkä vähän jotain muuta. Kuulemma mä tuun kuitenki shoppailemaan siellä aika paljon, joten matkalaukku olis hyvä pitää mahdollisimman tyhjänä mennessä. Nyt muuten iski aika iso matkakuume, oivoi. Onneks täs on kaikkee kivaa vielä edessä ennen lähtöä, jos hetken viel pysyisin housuissani!

sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Sunnuntaiunelmointia

Pojat kattoo Klovnia ja mä haaveilen... Jos mä saisin päättää kaikista maailman vaatteista, ni pukeutuisin nyt ihan heti näihin:


JOS siis en makais sohvalla viltin alla ja söis suklaamoussea, ni sit pukeutuisin näihin...

torstai 7. huhtikuuta 2011

Villinkivillitys

Me tarvitaan meidän olkkariin työpöytä ja mää haluan tämän. Oma vikani, kun menin selailemaan Vepsäläisen valikoimaa, mikään muu ei enää kelpaa!

Kuva

PC-pöytä kuuluu saaristolaishenkiseen Villinki -sarjaan, jonka muutkin kalusteet kotiuttaisin heti, jos vain lompakko sallisi. 

vepsalainen.com

Huoh, joko saisin ostaa oman puutalon? Lisää ihania kuvia löytyy Villinki -esitteestä, jota pääsee selaamaan tästä.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Colours in colours

Voi mun ojentajaparkoja! Ne sai eilen taas vähän kyytiä pumpissa, niinkun itseasiassa mun kroppani joka ainoa lihas. Tänään on vuorossa PHA, tuttavallisemmin kidutusrääkki, josta en luultavastikaan selviä hengissä... Mutta eipä siinä mitään, tietääpähän tehneensä.

Sitten toinen tälläinen ihan pieni vähäpätöinen asia, nimittäin yhteishaut on nyt hoidettu. Toivon mukaan ensi syksynä aloitan kouluni täällä Turussa, tarkemmin Rehtorinpellonkadulla. Varakaupunkeina toimivat Pori, Vaasa, Jyväskylä ja Kuopio. Oi kyllä, KUOPIO. Pelko päätymisestä toiselle puolelle Suomea on ihan hyvä kannustin pääsykokeisiin pänttäämiseen. Nenä kirjaan siis.

Ennen sitä kuitenkin hiukan hömppää, nimittäin väri-ilottelua Zaran tyyliin:


Nami miten mehukkaita yksilöitä! Etenkin tuo ekan kuvan kirkkaanpunainen hame saisi multa erityiskohtelua. Valkoinen toppi ja balleriinat siihen seuraksi, enkä muita vaatteita taida kesällä tarvitakaan? Tosiaan aika räikeitä värejä nuo mun vaatekaappiini ovat, mutta tarpeeksi yksinkertaisessa kontekstissa saisin ne omaankin tyyliin istumaan. Intoilu lämpimistä ilmoista laantuu tosin heti, kun vilkaisee ikkunasta ulos, sillä räntää sataa harmaalta taivaalta jo toista päivää. Argh!

torstai 24. helmikuuta 2011

Akaasiaa ja tripodia

Poikaystävä on muuttomme jälkeen yllättäen innostunut sisustamisesta, ja ideoita onkin tullut kuunneltua jos jonkinmoisia. Kaikkiin hullutuksiin en ole aivan lämmennyt, mutta muutamaa ehdotusta olen luvannut jopa harkita ja harkinnutkin.




Käsintehdyn akaasiapuisen viiniarkun miekkonen oli bongannut täältä. Täytyy kyllä myöntää, että tuo sopisi meille aika hyvin sohvapöydäksi, vaikkei ihan mun tyylinen olekaan. Tosin olkkarin lattia ja kalusteet ovat tummanruskeita, joten arkun kotiuttamisen myötä muutakin sisustusta olisi syytä vaalentaa. Inspiraatio iskee taas täysillä! Tiedä sitten mihin poikaystävä arkussa tykästyi, ulkonäköön vai siihen, että tuonne saa 20 viinipulloa...


Kuva
 
Toinen ihan varteenotettava ehdotus oli tämä lamppu. Sopivan merihenkinen, eikä kuitenkaan överi. Omaan makuuni silti ehkä liian maskuliininen, tuohon sopisi sikarit ja golfpallot paremmin kuin mun lampaantaljat ja karkkipurkit. Jos nyt kuitenkin tripodjalassa pysytään niin oma versioni tuosta olisi jotain tälläistä.


Kuva

Kevyempi, vaaleampi, eikä niin hallitseva. Tuollainen olisi nätti isona jalkalamppunakin. Täytyy vaan saada myytyä mun paranneltu idea tuolle maskuliiniselle osapuolelle...

maanantai 21. helmikuuta 2011

Mää tarvin

Kyltymättömänä shoppailijana mieleeni tulvahtelee jatkuvasti "tollanen täytyy saada" -asioita liityen vaatteisiin, kosmetiikkaan, sisustukseen ja niin edelleen. Suurimman osan unohdan kuitenkin yhtä nopeasti, joten on ehkä paikallaan pistää muutama "tarveostos" muistiin. Päätin leikkiä hiukan Polyvorella, ja kaikkea kivaahan sieltä löytyi.




Ai mitenniin odotan kevättä? Valkoiset farkut, valkoinen kello ja valkoiset Converset on pakko saada. Tuohon voi yhdistää vaikka mitä yläosia, erityisesti vaaleansininen ja kirkkaanpunainen kummittelevat tällä hetkellä mielessä... Kate Mossin Longchamp -laukkua olen himoinnut konjakin värissä jo kauan, mutta tuo hiekanvärinen uutuus on uusi ihastus. Molemmat mulle, kiitos. Ja helmikorvikset, do i need to say more?




Sitten joskus, kun vihdoin uskaltaisi lähteä ohuemmalla takilla ulos, klassinen trenssi pääsisi jokapäiväiseen käyttöön. Hyvin istuvat tummansiniset farkut ovat olleet hankintalistalla jo pitkään ja pari hutiakin on tullut ostettua. Mulla on liian pitkät jalat ketjuliikkeiden farkkuihin :( Tummanruskeat nahkasaappaat pääsisivät käyttöön keväälläkin, ennen ballerinakautta. Olan yli huitaistava laukku on vaan pakko saada, ei tarvis laiskan kantaa edes omia tavaroitaan. Ja vaaleansininen huivi väriläiskäksi.




Salilla käymistä varten tarvitsisin kunnon selkärepun (laiskuus edelleen, kuka jaksaa raahata urheilukassia?). Kollareita nyt ei vaan voi olla liikaa ja huppariosastolla mulla on ainakin yhden Adidaksen mentävä aukko. Niken Air Maxit kelpuuttaisin kävelylenkeille ja muuhunkin ulkoiluun. Niin ja uus pyörä... Omani seisoo edelleen lumeen hautautuneena koulun pihassa.




Treenipaitoja tuntuu aina olevan liian vähän, hankki niitä kuinka usein tahansa. Uudet urheilutrikoot olis kivat sen takia, että pelkään vanhojen ratkeavan seuraavalla ryhmäliikuntatunnilla. Myös vanha iPodini alkaa vedellä viimeisiään. Cross Trainer kotona olisi ihan mahtava juttu, meillä saattaisi olla sille jopa tilaakin.. Poikaystävä tosin ei ollut mun ideasta ihan yhtä innoissaan.




Kaikkien näiden kollaasien jälkeen nykyhetkeen sopii kuitenkin parhaiten tämä viimeinen - ikävä kyllä. Joka vuosi sama epätoivo, ettei talvi lopu koskaan. Ja jos joku vielä tokaisee, että älä valita vaan pue päälles, saa Ugg Bootista päähän...

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Drömmar

Asustelen tällä hetkellä ystäväni yksiössä alivuokralaisena, neiti kun päätti lähteä puoleksi vuodeksi ulkomaille vaihtoon. Kämppä on tosi ihana, täällä on parkettilattiat, iso parveke ja sijaintikin on ihan loistava. Huonekalut ja elektroniikka kuuluvat ystävälleni, ja vaikka niissäkään ei ole mitään vikaa, en malttaisi millään odottaa ihan omaan kotiin muuttamista. Saisin sisustaa koko huushollin oman makuni mukaan alusta loppuun, paitsi mukana muuttavan poikaystävän mielipiteet täytyy ehkä ottaa huomioon (noooot!).

Oon monta kertaa miettinyt mielessäni tulevan kotini tyyliä ja tunnelmaa ja yhtä monta kertaa muuttanut mieltäni. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että sisustuksen on oltava skandinaavisen yksinkertainen ja hiukan rustiikkinen, mutta tärkeintä on asunnon kodikkuus. Tila ei saa näyttää asumattomalta, sellaisessa en ikinä tuntisi oloani mukavaksi.




Ihanan lämpöinen puulattia on must, muovimattoja en hyväksy vaikka niiden asentamista opiskelenkin.


 

Rentoa, mutta tyylikästä.




Eteisen pitää toivottaa vieraat tervetulleeksi. Ja noiden tekstien avulla tyhmempikin osaa laittaa ulkovaatteet oikeisiin paikkoihin.




Tää olis vuokrakämpän aulana ihan ok.




Makuuhuoneeseeni tahdon hiukan unisuutta. Tiiliseinä sen sijaan auttaisi heräämään aamuisin.

 




Hyvä valaistus etenkin pimeänä vuodenaikana on erittäin tärkeä. Ihania valaisimia löytyy melkein jokaisesta tavaratalosta, mutta niiden kapasiteetti ei useinkaan ole tarpeeksi tehokas. Laadukkaat valaisimet löytää helpoiten tasokkaista sähköliikkeistä. (Turussa esim. Humaliston sähkö)




Hihii ja tietysti suuri ja mahtava laiskanlinna! Olen ehdollistanut tosi huonon tavan, syön nimittäin aina ja kaiken sohvalla tv:n ääressä. Oma suttausalue olisi siis poikaystävänkin kannalta hyvä asia, mies kun istuutuu aina kiltisti pöydän ääreen aterioimaan ja valittaa sohvan likaamisesta. Autossa muuten sama juttu.












Kauniita yksityiskohtia. 


Kodista pitäisi näkyä myös ihmisen oma persoonallisuus, sellaisia juttuja, joista tietää kuka siellä asuu. Tärkeitä esineitä, tunnelmaa ja ennenkaikkea valokuvia, jotka saavat aina hyvälle tuulelle. Toivottavasti pääsen ensi vuoden alkupuolella esittelemään, miten olen saanut haaveeni toteutettua.


Kuvat: Gant, Riviera Maison, Lexington, Trendir, White Maison, Balmuir

tiistai 2. marraskuuta 2010

Koulujuttu

Ammatti, johon tällä hetkellä itseäni opiskelen on siis sisustaja. Alalle hain vuosi sitten syksyn yhteishaussa, kun keväällä tavoittelemani paikka taloustieteen maisterin opintoihin ei auennutkaan. Tammikuussa aloitin sisustajan opinnot ajatuksena hakea sitten keväällä uudelleen yliopistoon, mutta lopulta jäinkin tälle tielle. Puolen vuoden aikana olen tosin jo huomannut, että raksapuolen hommat eivät ole mua varten, vaan tahdon keskittyä enemmän suunnitteluun. Olen sen verran laiska, että mielummin sanon mitä tehdään ja muut tekee :D No ei vaineskaan, mutta kynä sopii kuitenkin käteeni paremmin kuin porakone. Tästä syystä unelmani onkin jatkaa valmistumiseni jälkeen opintoja, joko kaupalliselle alalle tai sisustussuunnittelun pariin. Tosin en kyllä voi vannoa mitään, sillä kaikki mut tuntevat tietävät kuinka äkkiä tämä mieli voi muuttua. Mutta ainakin tällä hetkellä tuntemukset ovat selkeät.




Ylioppilaspohjainen sisustusalan perustutkinto kestää 2,5 vuotta, eli kaikki lukiossa käydyt kurssit saa hyväksiluettua. Nuorisopuolella saa valita yhdistelmätutkinnon ja pelkän ammattitutkinnon väliltä. Multa kysytään usein "Ai onks se vähän niinku sisustussuunnittelija?", vaikka todellisuudessa kyse on aivan eri tutkinnosta. Ainakin mun käsittääkseni sisustussuunnittelijan työ on nimensämukaisesti suunnittelua, ja opinnoissa panostetaan tähän puoleen eniten. Sisustaja sen sijaan osaa myös tehdä itse. Tutkinto koostuu kahdesta eri osa-alueesta; tiedosta ja taidosta. Perusopintojen puolella taitoihin kuuluu mm. sisärakennustyöt, maalaus, tapetointi, sisustusverhoilu, kalusterakentaminen ja lattianpäällystys, jotka kattavat siis suurimman osan tutkinnosta. Tietopuolella opettelemme juurikin sitä sisustussuunnittelua, kuten värioppia, pohjapiirrustusten laatimista ja luonnostelua, mutta sen lisäksi myös rakennusmateriaalituntemusta, materiaalien eroja ja käyttötarkoituksia, materiaalilaskentaa, kaikkea mahdollista. Valinnaisia aineita meille tulee vasta kolmantena vuonna, joten niistä lisää kun on sen aika.


Syyskuussa meillä alkoi kakkosvuoden ensimmäinen periodi, ja niinä viitenä viikkona opimme mm. käyttämään autocad-piirustusohjelmaa. Kun opettaja kertoi, että ohjelma maksaa jotain 3000 ja 4000 euron välillä, meinasin tippua atk-tuoliltani! Siis aivan sairas hinta varsinkin, jos haluaisi vain harjoitella piirtämistä. Ehkä tyydyn toistaiseksi vain kynään ja paperiin, parinkympin hakaviivainkin kun oli mulle suuri investointi. Työtunneilla taas maalasimme uuden sisustusverhoiluluokkamme kolmosten laatiman suunnitelman perusteella. Tosin heti projektin alkumetreillä huomasimme, että harmaaksi tarkoitettu pintamaali näyttikin tilassa aivan liilalta! Noh, lopputuloksesta tulikin sitten hieman persoonallisempi.




Paskamaisin homma on aina toi hiominen. Rautapalkit ja -putket oli alunperin sinisiä, joten sinistä hiontapölyä löytyi aina päivän päätteeksi jopa korvista. On siisti fiilis, kun kotona kattoo peiliin ja huomaa et on koko päivän kulkenu naama sinisenä. Onneksi hiomisen tarkoitus oli vaan antaa maalille parempi tartuntapohja, joten pinnat käytiin ihan kevyesti läpi. Sitten sudittiin pohjamaali ja sen jälkeen pintamaali. Kulkuväylien lähellä oleviin palkkeihin vedettiin vielä toinen kerros pintamaalia, jotta ne pysyisivät paremmin siisteinä. 




Siinäpä on sitä raitaa. Noita tehtiin neljälle seinälle, eli kaikki pääsi harjottamaan mittavirheitä ja hermoromahduksia. Kuvassa oleva seinä ei ole mun maalaama, Sallan ja Sarpan tekemä vaan näyttää kuvissa paljon paremmalta. Mitattiin mun työparin Nooran kanssa raitojen paikat varmaan viis kertaa uudelleen, ja aina oli jotain pielessä. Homma tehtiin niin, että koko seinä teipattiin raitakohdista laserin avulla ja maalattiin kahdessa osassa; ensin oranssit ja punaset ja sen jälkeen valkoset ja harmaat. Laser on moderni versio vatupassista, sen kanssa ei siis voi epäonnistua, paitsi jos kuuluu Sonjan ja Nooran tiimiin... Mut kaikki päättyi kuitenkin hyvin, saatiin työt ajallaan valmiiksi (ainakin melkein) ja jälki oli hyvää. Ainoo mikä mua häiritsee on noi siniset paineilmaletkut, ei ne sovi tonne enää yhtään! Ne vois sprayata vaikka kullanväriseks........